George Orwell: Vuonna 1984

10:07 AM


Vuonna 1984 on kirja johon minulla oli suuret odotukset. Kirjaan on viitattu monesti puhuttaessa yksittäisen henkilön tietoturvasta ja valtion tavasta tarkkailla jokaisesta sen kansalaistaan. Tiesin siis etukäteen raamit mistä kirja tulisi kertomaan, joten varsinainen tarina ei tule minulle yllätyksenä. 



Vuonna 1984 onkin tarinan kehysraamiensa takia yhä ajankohtaisempi. Aloitettunani lukemaan kirjaa, uutisoitiin Applen päätöksestä olla suostumatta Yhdysvaltain liittovaltion keskusrikospoliisin (FBI) suostumukseen rakentaa erikoisversio iOSista, joka olisi mahdollistanut iOSin lukituksen poistamisen muultakin kuin henkilöiltä joka sen alunperin asettanut. Tämä on toki hyvin kaukana kirjan kuvaamasta maailmasta, mutta toisaalta hyvin lähellä maailmaa missä valtio pystyy seuraamaan kaikkea mitä teet. Kirjassa nuo työkalut olivat teleruudut; oikeassa maailmassa älypuhelimet. Älypuhelimet ovat muutenkin niitä harvoja teknisiä laitteita mitä harva science fiction -kirjallisuuteen laskettava teos on ennustanut.

Kirjasta on todennäköisesti hyvinkin monta erilaista analyysia, joten en lähde puuttumaan siihen mitä kirja yrittää sanoa. Pureudun mieluummin siihen että onko kirja enemmänkin teos johon kannattaa aikansa käyttää. Yleissivistyksen kannalta toki kirja on suositeltava luettavan, mutta kuten aiemmin sanottu; kirjan kuvaamat teemat ja niitä vastustavat tahot ovat tulleet nykyisessä maailmassa jo hyvin esille. Mitään uutta kirja ei siis tarjoa. Se vain kertoo että miten ajastaan edellä Orwell oli kirjaansa kirjoittaessaan.

1984 jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa on Winstonin ja hänen tulevan rakkautensa esittelyä, toisessa osassa käsitellään suurimmaksi osaksi Emmanuel Goldsteinin kirjoittamaa kirjaa "Oligarkkinen kollektivismi, sen teoria ja käytäntö" ja kolmas osa päätös ensimmäisen osan pohjustukselle. Toisen osa kirjan käsittely meni niin pitkälle, että kirja oli käytännössä toinen kirja kirjan sisällä. Tekstiä oli sisennetty ja tätä oli monta sivua. Tuntui kuin tämä olisi ollut irrallinen liite kirjassa, samaan tapaan kuin kirjasta löytyy lopusta liitteenä "Uudiskielen periaatteet".

Tätä lukiessa voi jo tajuta ettei kirjassa varsinaista juonta ole. Siinä ei oikeastaan tapahdu mitään. Winston on vain henkilö maailmassa jonka Orwell on rakentanut. Suurin osa kirjasta on kuvausta miten Isoveli toimii ja miten tämä on vaikuttanut maailmaan. Kirjan takakannessa on teksti "Kenties kaikkien aikojen luetuin poliittinen trilleri", kuvaus joka sellaisenaan ei paljoa vastaa tekstiä. Luetuin. Kyllä, ehkä. Poliittinen trilleri. Kyllä, ehkä. Maineensa veroinen poliittinen trilleri. Ei. Tästä en saanut millään trilleriä. En missään välissä kiinnostunut kenestäkään hahmosta ja en todellakaan välittänyt mitä Winstonille tapahtuu. Odotin vain että milloin hän jää kiinni, olihan hän jo kirjan ensimmäisessä luvussa todennut jäävänsä kiinni ja mitä pidemmälle teosta luki, tuli tämä seikka varmaksi. Tapa jolla Winston lopulta jää kiinni, ei ollut edes mitenkään kuumottava, monta sivua kestänyt kissa -ja hiiri -leikki.

Lukisinko kirjan uusiksi? En. Suosittelisinko sitä muille? Kyllä, henkilöille joille yksittäisen valtion tai yrityksen vallantavoittelu tuntuu yhdentekevältä. Haluanko nähdä kirjasta tehdyn elokuvaversion? Haluan. Jo siinä toivossa että kirjassa on vain vajaat 370 sivua ja varsinaista materiaali on vain maailman kuvausta. Haluan nähdä onko elokuvaan saatu juoni ja onko lopputulosta muutettu.

Mitä annan kouluarvosanaksi tälle ja onko se linjassa aiempien arvosanojen kanssa? 1984 on selkeästi helpompaa ja viihdyttävämpää luettavaa kuin Rikos ja rangaistus, mutta ei todellakaan yhtä viihdyttävää kuin Agatha Christie. Alan ymmärtää miksi kouluarvosanat ovat huono asteikko arvosteluun. Annetaan 6/10.

George Orwell: Vuonna 1984 (WSOY, 2014. 370 sivua. Alkuteos Nineteen Eighty-Four, 1949. Suomentanut Raija Mattila.)

You Might Also Like

0 comments