En alunperin ollut ajatellut tarttua tähän klassikkoon vielä hetkeen, mutta Harper Leen kuoleman myötä muistin että "Kuin surmaisi satakielen" oli niiden kirjojen joukossa jotka päättänyt lukea vuonna 2016. Harper Lee on ollut parrasvaloissa viimevuotisen "Kaikki taivaan linnut" -kirjan julkaisun myötä johtuen monista kirjan julkaisuun liittyvistä avoimista kysymyksistä.
Gummerus on julkaissut uusia painoksia "Kuin surmaisi satakielen" -teoksesta viime vuotisen kirjajulkaisun yhteydessä ja oma lukemani on jo vuoden 2016 painos minkä myyntiä vauhdittanee Harper Leen kuolema. Luettunani useamman pokkarin putkeen voin sanoa että laadun huomaa ja kirjaa on mukava lukea. Kirjan kansipapereista en varsinaisesti jaksanut enää innostua huomattuani alla olevien kangaskansien tyylikkyyden. Kangaskansissa on erilaisia kukkia kuin leikekirjasta ja mielestäni nämä ovat paljon tyylikkäämmät kuin "Kaikki taivaan linnut" -teoksen kansitaidemuodilla tehdyt kansipaperit.
Kirja alkaa päähenkilöiden Atticus Finchin ja hänen
lapsiensa, Jean Louise "Scout" Finch ja Jeremy "Jem" Finch esittelyillä kulkien Scoutin mukana koulun aloitukseen. Scoutin ja Jemin kolmantena pyöränä leikeissä esiintyy Charles Baker "Dill" Harris. Kirjan alkuosiossa lapset kiusaavat toisiaan Radleyn talolla ja talossa asuvan Arthur "Boo" Radleyn tarinalla. Vähitellen Boo ilmaantuu Jemin ja Scoutin elämään aina yhä näyttävämmin.
Kirjan alku on hyvin rauhallista kuvaelmaa Jemin ja Scoutin normaalista koulupäivistä ja kesistä. Etelävaltioiden kuumuus, joka on näin pohjoisessa asuvalle vaikea käsite, tulee hyvin esille kun alussa kuvataan päivittäistä elämää kuvitteellisessa Maycombin kaupungissa, Alabamassa. Alussa oleva kohtaus, jossa Maycombissa sataa lunta ensimmäistä kertaa useaan vuosikymmeneen aiheuttaen koulujen sulkemisen tuntuu huvittavalta, joskin sopivalta kirjan lapsenomaiseen tyyliin kuvata asioita Scoutin näkokulmasta.
Kirjan käännekohta ja varsinainen pihvi alkaa työntyä esille kun Atticus ottaa tehtäväkseen puolustaa tummaihoista Thomas "Tom" Robinsonia jota epäillään valkoihoisen naisen raiskaamisesta. Ymmärtääkseen asian vakavuuden tulisi ymmärtää paremmin millaisessa maailmassa elettiin 1930 -luvun etelävaltioissa sisällissodan jäljiltä, jossa orjuus oli lopetettu, mutta rotusyrjintä oli vahvasti voimassa. Tummaihoiset ihmiset käsitettiin edelleen orjiksi ja palvelijoiksi etelävaltioissa. Heidän puolustaminen teossa kuin teossa ei ollut yhteiskunnallisesti hyväksyttävää rasistien mielestä. Oikeudenkäyntiä seurataan Scoutin näkökulmasta eli Matlockin seuraajille tyyli on uusi.
Oikeudenkäynnin aikana tulee hyvin ilmi miten rasistinen ja paha maailma on joskus voinut ollakaan. Lukija saa lukea mitä erilaisempia kuvaelmia miten Tomia kohdeltiin huonosti ja miten valkoinen ihminen on korkeammassa asemassa tapahtui mitä tahansa. Tätä ei kuitenkaan tule käsittää väärin. Kirja ei saarnaa, se kertoo karusti Atticuksen sanoilla miten kaikki Maycombin asukkaat tiedostavat asian ja hän itsekin toivoo etteivät asukkaat joudu kärsimään teoistaan oman elinaikansa vuosina.
Paljastamatta kirjan loppuratkaisua, voin sanoa että itselleni oli virkistävää lukea kirjan tarina Scoutin näkokulmasta. Tästä tulee tietenkin herää kiinnostus että mitä esimerkiksi Atticuksen päässä liikkuu oikeudenkäynnin aikana sekä ennen ja jälkeen oikeudenkäynnin. Atticus esitellään läpi kirjan täydellisenä henkilönä, josta ei löydy virheitä. Hän on oikeudentajuinen ja rauhallinen ihminen kaupungissa jossa moni on valmis tuomitsemaan Tom Robinsonin ilman oikeudenkäyntiä.
Loppujen lopuksi kirjan 408 sivulla tapahtuu hyvin vähän. Se alkaa ja loppuu Scoutin päivittäisen elämän kuvaamiseen välissä käyden läpi Tom Robinsonin oikeudenkäynnin. Boo Radleyn hahmoakin paljastetaan tarpeeksi lukijalle, Boolla kun niin paljon kiusoitellaan kirjan alkupuolella. Olin aivan valmis lukemaan lisää mitä Scoutin elämässä tapahtuu näiden alkuvuosien ja olen jo nyt päättänyt että palaan Scoutin elämään lukemalla jatko-osateoksen "Kaikki taivaan linnut".
Kirjasta on tehty onnistunut filmatisointi jossa Atticus Finchiä näyttelee Gregory Peck. IMDB:n listauksen mukaan filmatisointi on kirjoitushetkellä arvosanalla 8.4 sijalla 84/250 kaikista IMDB:n katalogissa olevista elokuvista. Olin joskus aiemmin nähnyt kuvan elokuvasta ja tiesin suurinpiirtein miltä Gregory Peck näyttää elokuvassa. Varsinaista elokuvaa en ole vieläkään nähnyt, mutta aion suorittaa tämän heti kun kyseinen elokuva ilmestyy esimerkiksi Netflixiin. Henkilölle joka ei ole kuitenkaan vielä lukenut Kuin surmaisi satakielen kirjaa, suosittelisin pistämään ylläolevan kuvan oman mielensä takaraivoon. Jotenkin itselleni kirjan seuraaminen oli mukavampaa kun tiesin millaiselta auktoriteetilta Atticus voisi näyttää. Jemin ja Scoutin ulkonäön halusin jättää oman mielikuvitukseni keksittäväksi ja en tutkinut heidän näyttelijäprofiilejaan IMDB:n sivustolta.
Kuin surmaisi satakielen tappelee kouluarvosanoilla parhaimpien lukemieni kirjojen joukossa ja ansaitsee kouluarvosanaksi 9/10.
Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen (Gummerus, 2016. 408 sivua. Alkuteos To Kill A Mockingbird, 1960. Suomentanut Maija Westerlund.)
Gummerus on julkaissut uusia painoksia "Kuin surmaisi satakielen" -teoksesta viime vuotisen kirjajulkaisun yhteydessä ja oma lukemani on jo vuoden 2016 painos minkä myyntiä vauhdittanee Harper Leen kuolema. Luettunani useamman pokkarin putkeen voin sanoa että laadun huomaa ja kirjaa on mukava lukea. Kirjan kansipapereista en varsinaisesti jaksanut enää innostua huomattuani alla olevien kangaskansien tyylikkyyden. Kangaskansissa on erilaisia kukkia kuin leikekirjasta ja mielestäni nämä ovat paljon tyylikkäämmät kuin "Kaikki taivaan linnut" -teoksen kansitaidemuodilla tehdyt kansipaperit.Kirja alkaa päähenkilöiden Atticus Finchin ja hänen
lapsiensa, Jean Louise "Scout" Finch ja Jeremy "Jem" Finch esittelyillä kulkien Scoutin mukana koulun aloitukseen. Scoutin ja Jemin kolmantena pyöränä leikeissä esiintyy Charles Baker "Dill" Harris. Kirjan alkuosiossa lapset kiusaavat toisiaan Radleyn talolla ja talossa asuvan Arthur "Boo" Radleyn tarinalla. Vähitellen Boo ilmaantuu Jemin ja Scoutin elämään aina yhä näyttävämmin.
Kirjan alku on hyvin rauhallista kuvaelmaa Jemin ja Scoutin normaalista koulupäivistä ja kesistä. Etelävaltioiden kuumuus, joka on näin pohjoisessa asuvalle vaikea käsite, tulee hyvin esille kun alussa kuvataan päivittäistä elämää kuvitteellisessa Maycombin kaupungissa, Alabamassa. Alussa oleva kohtaus, jossa Maycombissa sataa lunta ensimmäistä kertaa useaan vuosikymmeneen aiheuttaen koulujen sulkemisen tuntuu huvittavalta, joskin sopivalta kirjan lapsenomaiseen tyyliin kuvata asioita Scoutin näkokulmasta.
Kirjan käännekohta ja varsinainen pihvi alkaa työntyä esille kun Atticus ottaa tehtäväkseen puolustaa tummaihoista Thomas "Tom" Robinsonia jota epäillään valkoihoisen naisen raiskaamisesta. Ymmärtääkseen asian vakavuuden tulisi ymmärtää paremmin millaisessa maailmassa elettiin 1930 -luvun etelävaltioissa sisällissodan jäljiltä, jossa orjuus oli lopetettu, mutta rotusyrjintä oli vahvasti voimassa. Tummaihoiset ihmiset käsitettiin edelleen orjiksi ja palvelijoiksi etelävaltioissa. Heidän puolustaminen teossa kuin teossa ei ollut yhteiskunnallisesti hyväksyttävää rasistien mielestä. Oikeudenkäyntiä seurataan Scoutin näkökulmasta eli Matlockin seuraajille tyyli on uusi.
Oikeudenkäynnin aikana tulee hyvin ilmi miten rasistinen ja paha maailma on joskus voinut ollakaan. Lukija saa lukea mitä erilaisempia kuvaelmia miten Tomia kohdeltiin huonosti ja miten valkoinen ihminen on korkeammassa asemassa tapahtui mitä tahansa. Tätä ei kuitenkaan tule käsittää väärin. Kirja ei saarnaa, se kertoo karusti Atticuksen sanoilla miten kaikki Maycombin asukkaat tiedostavat asian ja hän itsekin toivoo etteivät asukkaat joudu kärsimään teoistaan oman elinaikansa vuosina.
Paljastamatta kirjan loppuratkaisua, voin sanoa että itselleni oli virkistävää lukea kirjan tarina Scoutin näkokulmasta. Tästä tulee tietenkin herää kiinnostus että mitä esimerkiksi Atticuksen päässä liikkuu oikeudenkäynnin aikana sekä ennen ja jälkeen oikeudenkäynnin. Atticus esitellään läpi kirjan täydellisenä henkilönä, josta ei löydy virheitä. Hän on oikeudentajuinen ja rauhallinen ihminen kaupungissa jossa moni on valmis tuomitsemaan Tom Robinsonin ilman oikeudenkäyntiä.
Loppujen lopuksi kirjan 408 sivulla tapahtuu hyvin vähän. Se alkaa ja loppuu Scoutin päivittäisen elämän kuvaamiseen välissä käyden läpi Tom Robinsonin oikeudenkäynnin. Boo Radleyn hahmoakin paljastetaan tarpeeksi lukijalle, Boolla kun niin paljon kiusoitellaan kirjan alkupuolella. Olin aivan valmis lukemaan lisää mitä Scoutin elämässä tapahtuu näiden alkuvuosien ja olen jo nyt päättänyt että palaan Scoutin elämään lukemalla jatko-osateoksen "Kaikki taivaan linnut".
Kirjasta on tehty onnistunut filmatisointi jossa Atticus Finchiä näyttelee Gregory Peck. IMDB:n listauksen mukaan filmatisointi on kirjoitushetkellä arvosanalla 8.4 sijalla 84/250 kaikista IMDB:n katalogissa olevista elokuvista. Olin joskus aiemmin nähnyt kuvan elokuvasta ja tiesin suurinpiirtein miltä Gregory Peck näyttää elokuvassa. Varsinaista elokuvaa en ole vieläkään nähnyt, mutta aion suorittaa tämän heti kun kyseinen elokuva ilmestyy esimerkiksi Netflixiin. Henkilölle joka ei ole kuitenkaan vielä lukenut Kuin surmaisi satakielen kirjaa, suosittelisin pistämään ylläolevan kuvan oman mielensä takaraivoon. Jotenkin itselleni kirjan seuraaminen oli mukavampaa kun tiesin millaiselta auktoriteetilta Atticus voisi näyttää. Jemin ja Scoutin ulkonäön halusin jättää oman mielikuvitukseni keksittäväksi ja en tutkinut heidän näyttelijäprofiilejaan IMDB:n sivustolta. Kuin surmaisi satakielen tappelee kouluarvosanoilla parhaimpien lukemieni kirjojen joukossa ja ansaitsee kouluarvosanaksi 9/10.
Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen (Gummerus, 2016. 408 sivua. Alkuteos To Kill A Mockingbird, 1960. Suomentanut Maija Westerlund.)