Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi
10:17 AM
Täytin viime syksynä 31 vuotta. Aiemmista kirja-arvosteluistani on käynyt ilmi etten ole lukenut kirjoja mitä oletetaan edes luetun jossain vaiheessa elämää. Lista on paljon pidempi kuin voisi kuvitella ja listallani on vielä useita teoksia joihin en ole koskenut. Teoksia joita en ole lukenut käsittää myös lähestulkoon kaikki mahdolliset lasten kirjat. En ole koskaan esimerkiksi lukenut yhtään Astrid Lindgrenin, Enid Blytonin tai Roald Dahlin kirjoja. Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssi on yksi näistä teoksista näistä teoksista, joista kuulin vasta vanhemmalla iällä ja päätin ottaa selville millainen teos on kyseessä varsinkin kun Pikku Prinssiä suositellaan myös aikuisten luettavaksi ja pohdittavaksi.
Pikku Prinssi kertoo aikuisten maailmaa kyseenalaistavasta pienestä pojasta johon kirjan kertoja tutustuu tehdessään hätälaskun Saharan autiomaahan. Kirjaa on analysoitu jo maailman sivut ja siihen en lähde, kuten jo aiemmista kirja-arvosteluistani on käynyt ilmi. Itselleni ensimmäisenä oli yllätys jo kirjan ensimmäistä sivuista lähtien kirjan kirjoitustyyli. Minkä ikäiselle tälläistä kirjaa tulisi lukea? Oletin että saan eteeni satukirjan. Siis rehellisesti, minkä ikäiselle oletetaan että kirjan tarinaa ruvetaan kertomaan tai minkä ikäiselle tytölle tai pojalle kirja tulisi antaa luettavaksi? Jo kirjan alkusivuilta Antoine pyytää anteeksi että on omistanut kirjan "isolle ihmiselle" ja kertoessaan miten hänen lupaava uransa taidemaalarina lopahti siihen kun aikuiset ihmiset eivät osanneet tulkita hänen piirroksiaan jossa boa-käärme oli syönyt elefantin ja sulatteli tätä sisällään.
Tarina jatkuu jo alkusivuilla siten että kirjan kertoja kertoo kuinka aina hän joutui aikuisen ihmisen kanssa keskustelemaan "korttipelistä, golfista, politiikasta ja solmioista". Kirjan täytyy siis olla suunnattu jo vähintäänkin kouluikäiselle lapselle tai sitten kyseessä ei ole kuitenkaan ole mikään lastenkirja. Vai enkö ymmärrä nyt jotain? Tästä ärsyyntyneenä rupesin lukemaan muualta internetistä löytyviä arvosteluja kirjasta ja sama ilmiö on toistunut muillakin lukijoilla. Kirjan lukijakunnan määrittäminen on ollut muillekin haastavaa. Joidenkin mielestä kirja on tarkoitettu nuorille ja herkille lukijoille suunnatuksi, joskus se on taas ajateltu suunnatuksi aikuisille pohdittavaksi. Arvosteluissa on myös kaivettu esille Wikipedian artikkeli Antoinen elämän vaiheista jossa on monia yhtymäkohtia kirjan kertojaan ja myös artikkelista löytyvä epäilys että de Saint-Exupéry olisi saattanut suorittaa itsemurhan kärsittyään vakavasta masennuksesta. Tavallaan jokainen arvostelija on päätynyt samaan ratkaisemattomaan lopputulokseen ja suosittelen itse ihmettelemään asiaa lukemalla kirjan, jos sitä ette ole tähän mennessä tehneet.
No mistä itse kirja kertoo? Se kertoo lukijalle tarinan pikku prinssistä, joka lähtee omalta pieneltä asteroidiltaan tutkimaan minkälaista elämää muilla asteroideilla on. Matkoillaan asteroidelle ja tästä kirja koostuukin, hän törmää erilaisiin ihmistyyppeihin; eteen tulee Kuningas joka haluaa itselleen käskytettäviä, Turhamainen joka haluaa että hänelle taputetaan koska hän on "tähden komein, parhaiten puettu, rikkain ja älykkäin mies", Juopon joka häpeäänsä että juo, Liikemiehen joka laskee ympärillä olevia tähtiä jotka ovat hänen mielestään hänen omistuksessa, Lyhdynsytyttäjän joka sammuttaa ja sytyttää asteroidilla olevaan katulyhtyä auringonnousun -ja laskun mukaan ja Maantieteilijän joka kirjaa ylös kaiken maailmasta liikkumatta itse kuitenkaan omalta asteroidiltaan koskaan pois.
Näiden henkilöhahmojen kautta käydään läpi ihmistyypit joista suurin osa meistä koostuu ja jokaisen toimia pikku prinssi kyseenalaistaa. Maantieteilitäjältä kysyttäessä että onko hänen asteroidillaan vuoria, kaupunkeja, jokia ja erämaita, saa pikku prinssi vastaukseksi että Maantieteilijä ei voi tietää koska hän ei ole tutkimusmatkailija. Hän ei poistu toimistostaan, mutta ottaa siellä vastaan tutkimusmatkailijat joista on puutetta. Lyhdynsytyttäjältä kysyttäessä miksi hän sytyttää ja sammuttaa katulyhdyn jatkuvasti uudelleen ja uudelleen saa hän vastaukseksi että määräyksestä riippumatta siitä että tähti on alkanut kiertää aurinkoa vuosi vuodelta yhä nopeammin ja nopeammin nopeuttaen lyhdyn sytyttämisen sammuttamisen prosessin alkuperäisestä aamu-ilta syklistä järjettömään minuutin sykliin. Liikemieheltä taas kysyttäessä että miksi hän laskee tähtiä, saa pikku prinssin tiedon että hän omistaa tähdet ja siksi laskee niitä. Jatkokysymyksenä että mitä Liikemies tekee tähdillä, saa pikku prinssi vastaukseksi että Liikemies ei tee mitään, hän vain omistaa tähdet.
Tästä voi päätellä pikku prinssi kyseenalaistaa hyvinkin yksinkertaisilla, lapsenomaisilla kysymyksillä aikuisten, isojen, ihmisten teot. Ja tästä syntyykin ristiriita kirjan lukijakunnasta. Vaikkakin kirjaa voi lukea satuna lapselle, on se enemmänkin aikuisille suunnattu kirja mikä saa (toivottavasti) jokaisen sitä lukevan aikuisen kyseenalaistamaan omia tekoja. Miksi teen näin kuin teen? Onko tässä mitään järkeä?
Viimeisenä matkakohteena pikku prinssillä on maaplaneetta, joka koostuu aiemmin tavatuista henkilöhahmoista, mutta maassa onkin asteroidien yksittäisten tapausten sijaan "satayksitoista kuningasta, seitsemäntuhatta maantieteilijää, yhdeksänsataatuhatta liikemiestä, seitsemän ja puoli miljoonaa juoppoa ja kolmesataa yksitoista miljonaa turhamaista, eli toisin sanoen noin kaksi miljardia isoa ihmistä. Jotta saisitte pienen kuvan Maan mittasuhteista, voin kertoa että ennen kuin sähkövalo keksittiin, täytyi sen kaikilla kuudella mantereella pitää kokonaista lyhdynsytyttäjien armeijaa -- niitä oli tarkalleen neljäsataakuusikymmentäkaksituhatta viisisataa yksitoista.".
Maaplaneetalla pikku prinssi törmää hellyttävään kettuun joka vaatii että hänet kesytetään jotta hän voi olla pikku prinssin ystävä. Ketun sanomat sanat ovat kuin valmiita sitaatteja "Jos tulet esimerkiksi kello neljältä, niin jo kolmelta alan olla onnellinen" kertoessaan pikku prinssille miten hänen tulee toimia, jos hän haluaa kesyttää hänet ystäväkseen. Mitä lähemmäksi tarinan loppua kirja tulee, se muuttuu entistä haikeammaksi pikku prinssin kaivatessa takaisin koti-asteroidilleen. Satua jolla on loppu tai Tao-Taon tyyliin rautalangalla väännetty opetus, on turha mielestäni kirjasta etsiä. Opetukset on ripoteltu pitkin kirjaa ja luettuani kirjan pidän teosta enemmänkin elämän oppaana kuin satukirjana. Se että palaanko kirjaan uudestaan ja milloin on täysi arvoitus minulle. Kettuun asti kaikki loogista minulle, mutta loppua päin keskittymiseni herpaantui ja en enää päässyt kiinni siitä mistä tarinassa oli kyse.
Kirja on helppo lukea yhdellä lukukerralla ja todennäköisesti se vaatiikin useamman lukukerran jotta sitä voi arvostaa ja ymmärtää enemmän. Todennäköisesti oma reippaasti etenevä lukutyylini joka ei jää paljoa pohtimaan mitä juuri tapahtui, vaan mitä seuraavaksi tapahtuu, ei sovellu tälläiseen kirjaan. Luin ja ymmärsin kaiken mitä kirjassa puhuttiin, mutta en osannut soveltaa saatua tietoa, saati edes miettiä mistä tässä voisi olla kyse.
Kirjalle on todella vaikea antaa kouluarvosanaa, mutta jotenkin 7/10 tuntuu sopivalta. Voi olla että usemman vuoden päästä voin antaa kirjalle uuden, paremman arvosanan. 7/10 ei kuitenkaan tule lukea niin että kirjaa kannattaisi välttää vielä parempien teosten toivossa, vaan tähänkin pätee sama lainalaisuus kuin muihin teoksiin joissa on opetuksia. Kirja pitää lukea itse jotta ymmärtää mistä tässä on kyse.
Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi (Werner Söderström Osakeyhtiö, 2016. 95 sivua. Alkuteos Le Petit Prince, 1944. Suomentanut Irma Packalén.)
Pikku Prinssi kertoo aikuisten maailmaa kyseenalaistavasta pienestä pojasta johon kirjan kertoja tutustuu tehdessään hätälaskun Saharan autiomaahan. Kirjaa on analysoitu jo maailman sivut ja siihen en lähde, kuten jo aiemmista kirja-arvosteluistani on käynyt ilmi. Itselleni ensimmäisenä oli yllätys jo kirjan ensimmäistä sivuista lähtien kirjan kirjoitustyyli. Minkä ikäiselle tälläistä kirjaa tulisi lukea? Oletin että saan eteeni satukirjan. Siis rehellisesti, minkä ikäiselle oletetaan että kirjan tarinaa ruvetaan kertomaan tai minkä ikäiselle tytölle tai pojalle kirja tulisi antaa luettavaksi? Jo kirjan alkusivuilta Antoine pyytää anteeksi että on omistanut kirjan "isolle ihmiselle" ja kertoessaan miten hänen lupaava uransa taidemaalarina lopahti siihen kun aikuiset ihmiset eivät osanneet tulkita hänen piirroksiaan jossa boa-käärme oli syönyt elefantin ja sulatteli tätä sisällään.
Tarina jatkuu jo alkusivuilla siten että kirjan kertoja kertoo kuinka aina hän joutui aikuisen ihmisen kanssa keskustelemaan "korttipelistä, golfista, politiikasta ja solmioista". Kirjan täytyy siis olla suunnattu jo vähintäänkin kouluikäiselle lapselle tai sitten kyseessä ei ole kuitenkaan ole mikään lastenkirja. Vai enkö ymmärrä nyt jotain? Tästä ärsyyntyneenä rupesin lukemaan muualta internetistä löytyviä arvosteluja kirjasta ja sama ilmiö on toistunut muillakin lukijoilla. Kirjan lukijakunnan määrittäminen on ollut muillekin haastavaa. Joidenkin mielestä kirja on tarkoitettu nuorille ja herkille lukijoille suunnatuksi, joskus se on taas ajateltu suunnatuksi aikuisille pohdittavaksi. Arvosteluissa on myös kaivettu esille Wikipedian artikkeli Antoinen elämän vaiheista jossa on monia yhtymäkohtia kirjan kertojaan ja myös artikkelista löytyvä epäilys että de Saint-Exupéry olisi saattanut suorittaa itsemurhan kärsittyään vakavasta masennuksesta. Tavallaan jokainen arvostelija on päätynyt samaan ratkaisemattomaan lopputulokseen ja suosittelen itse ihmettelemään asiaa lukemalla kirjan, jos sitä ette ole tähän mennessä tehneet.
No mistä itse kirja kertoo? Se kertoo lukijalle tarinan pikku prinssistä, joka lähtee omalta pieneltä asteroidiltaan tutkimaan minkälaista elämää muilla asteroideilla on. Matkoillaan asteroidelle ja tästä kirja koostuukin, hän törmää erilaisiin ihmistyyppeihin; eteen tulee Kuningas joka haluaa itselleen käskytettäviä, Turhamainen joka haluaa että hänelle taputetaan koska hän on "tähden komein, parhaiten puettu, rikkain ja älykkäin mies", Juopon joka häpeäänsä että juo, Liikemiehen joka laskee ympärillä olevia tähtiä jotka ovat hänen mielestään hänen omistuksessa, Lyhdynsytyttäjän joka sammuttaa ja sytyttää asteroidilla olevaan katulyhtyä auringonnousun -ja laskun mukaan ja Maantieteilijän joka kirjaa ylös kaiken maailmasta liikkumatta itse kuitenkaan omalta asteroidiltaan koskaan pois.
Näiden henkilöhahmojen kautta käydään läpi ihmistyypit joista suurin osa meistä koostuu ja jokaisen toimia pikku prinssi kyseenalaistaa. Maantieteilitäjältä kysyttäessä että onko hänen asteroidillaan vuoria, kaupunkeja, jokia ja erämaita, saa pikku prinssi vastaukseksi että Maantieteilijä ei voi tietää koska hän ei ole tutkimusmatkailija. Hän ei poistu toimistostaan, mutta ottaa siellä vastaan tutkimusmatkailijat joista on puutetta. Lyhdynsytyttäjältä kysyttäessä miksi hän sytyttää ja sammuttaa katulyhdyn jatkuvasti uudelleen ja uudelleen saa hän vastaukseksi että määräyksestä riippumatta siitä että tähti on alkanut kiertää aurinkoa vuosi vuodelta yhä nopeammin ja nopeammin nopeuttaen lyhdyn sytyttämisen sammuttamisen prosessin alkuperäisestä aamu-ilta syklistä järjettömään minuutin sykliin. Liikemieheltä taas kysyttäessä että miksi hän laskee tähtiä, saa pikku prinssin tiedon että hän omistaa tähdet ja siksi laskee niitä. Jatkokysymyksenä että mitä Liikemies tekee tähdillä, saa pikku prinssi vastaukseksi että Liikemies ei tee mitään, hän vain omistaa tähdet.
Tästä voi päätellä pikku prinssi kyseenalaistaa hyvinkin yksinkertaisilla, lapsenomaisilla kysymyksillä aikuisten, isojen, ihmisten teot. Ja tästä syntyykin ristiriita kirjan lukijakunnasta. Vaikkakin kirjaa voi lukea satuna lapselle, on se enemmänkin aikuisille suunnattu kirja mikä saa (toivottavasti) jokaisen sitä lukevan aikuisen kyseenalaistamaan omia tekoja. Miksi teen näin kuin teen? Onko tässä mitään järkeä?
Viimeisenä matkakohteena pikku prinssillä on maaplaneetta, joka koostuu aiemmin tavatuista henkilöhahmoista, mutta maassa onkin asteroidien yksittäisten tapausten sijaan "satayksitoista kuningasta, seitsemäntuhatta maantieteilijää, yhdeksänsataatuhatta liikemiestä, seitsemän ja puoli miljoonaa juoppoa ja kolmesataa yksitoista miljonaa turhamaista, eli toisin sanoen noin kaksi miljardia isoa ihmistä. Jotta saisitte pienen kuvan Maan mittasuhteista, voin kertoa että ennen kuin sähkövalo keksittiin, täytyi sen kaikilla kuudella mantereella pitää kokonaista lyhdynsytyttäjien armeijaa -- niitä oli tarkalleen neljäsataakuusikymmentäkaksituhatta viisisataa yksitoista.".
Maaplaneetalla pikku prinssi törmää hellyttävään kettuun joka vaatii että hänet kesytetään jotta hän voi olla pikku prinssin ystävä. Ketun sanomat sanat ovat kuin valmiita sitaatteja "Jos tulet esimerkiksi kello neljältä, niin jo kolmelta alan olla onnellinen" kertoessaan pikku prinssille miten hänen tulee toimia, jos hän haluaa kesyttää hänet ystäväkseen. Mitä lähemmäksi tarinan loppua kirja tulee, se muuttuu entistä haikeammaksi pikku prinssin kaivatessa takaisin koti-asteroidilleen. Satua jolla on loppu tai Tao-Taon tyyliin rautalangalla väännetty opetus, on turha mielestäni kirjasta etsiä. Opetukset on ripoteltu pitkin kirjaa ja luettuani kirjan pidän teosta enemmänkin elämän oppaana kuin satukirjana. Se että palaanko kirjaan uudestaan ja milloin on täysi arvoitus minulle. Kettuun asti kaikki loogista minulle, mutta loppua päin keskittymiseni herpaantui ja en enää päässyt kiinni siitä mistä tarinassa oli kyse.
Kirja on helppo lukea yhdellä lukukerralla ja todennäköisesti se vaatiikin useamman lukukerran jotta sitä voi arvostaa ja ymmärtää enemmän. Todennäköisesti oma reippaasti etenevä lukutyylini joka ei jää paljoa pohtimaan mitä juuri tapahtui, vaan mitä seuraavaksi tapahtuu, ei sovellu tälläiseen kirjaan. Luin ja ymmärsin kaiken mitä kirjassa puhuttiin, mutta en osannut soveltaa saatua tietoa, saati edes miettiä mistä tässä voisi olla kyse.
Kirjalle on todella vaikea antaa kouluarvosanaa, mutta jotenkin 7/10 tuntuu sopivalta. Voi olla että usemman vuoden päästä voin antaa kirjalle uuden, paremman arvosanan. 7/10 ei kuitenkaan tule lukea niin että kirjaa kannattaisi välttää vielä parempien teosten toivossa, vaan tähänkin pätee sama lainalaisuus kuin muihin teoksiin joissa on opetuksia. Kirja pitää lukea itse jotta ymmärtää mistä tässä on kyse.
Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi (Werner Söderström Osakeyhtiö, 2016. 95 sivua. Alkuteos Le Petit Prince, 1944. Suomentanut Irma Packalén.)
0 comments